Kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus on ollut yksi viime aikojen suurista puheenaiheista ja ihan syystä. YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista ja itsemääräämisoikeuslakiesitys on ollut alallamme puheenaiheena, jotka ovat välillä myös tunteita kuumentaneet. Asiakkaiden Itsemääräämisoikeuden tukemisesta on ehkä liian nopeasti siirrytty pohtimaan itsemääräämisoikeuden rajoituksia ja niiden edellytyksiä.
Vaalijalassa on tehty kovasti työtä näiden asioiden parissa. Vaalijala lienee ainoa toimija Suomessa, jossa on päätoiminen työntekijä asiakkaiden itsemääräämisoikeuden edistämistyössä. Asiakkaiden itsemääräämisoikeuden edistäminen on mielestäni enemmän työntekijöiden asenteiden muokkausta ja asiakkaiden tietoisuuden parantamista kuin juridisten kysymysten pohdintaa. Kun kommunikaatio asiakkaan ja työntekijän välillä toimii niin ollaan otettu jo iso askel asiassa. Asenteet ovat syvällä ihmisessä ja niiden muokkaaminen tapahtuu jokaisen omassa pääkopassa. Virikkeitä toki ajatusmallien muuttamiseen voi ja pitää antaa.
Kerron tässä yhden esimerkin, joka muutti omia ennakkokäsityksiäni siitä, mikä voi onnistua. Kahvimyllyn palvelukodissa tuli aika valita uusi johtaja. Pohdiskelin, miten asukkaat voisivat osallistua tähän prosessiin. Saimme rakennettua sellaisen asetelman, että hyvistä hakijoista oli jäljellä kaksi kärkihakijaa. Järjestimme Kahvimyllyn asukkaille tilaisuuden haastatella ja jutella kärkihakijoiden kanssa Tilaisuuteen osallistuminen oli vapaaehtoista. Haastattelujen jälkeen jännitin, osaavatko osallistuneet asukkaat ilmaista kantansa asiaan. He osasivat ja olivat vielä yksimielisiä. Kumpikin hakija oli mieleen, mutta toinen heistä oli mieluisampi. Saimme selkeän viestin virallisen päätöksenteon tueksi. Opin, että asukkaat haluavat ja osaavat ottaa kantaa tällaisiinkin asioihin, kun ne heille selkeästi esitellään.